maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vaatekaapin päivitystä pienellä rahalla!

Moikka!

Mä kävin eilen vähän kaupoilla pyörimässä, koska halusin löytää itselleni jotain uutta ja piristävää vaatekaappiin. Ja tietysti halvalla.

No suuntasin ensimmäisenä (ja viimeisenä) H&M:lle, koska sieltä löytyy edullisesti kivoja tän hetken juttuja. Pyörin ja sovittelin ja katselin ja tuskailin. Mikään ei tuntunut päällä hyvältä. Kaikki kiristi ja puristi tai oli liian lyhyttä.

Sitten mä sen tajusinkin. Mä käytän oikestaan vaan sellaisia helppoja perusvaatteita, jotka on helppo maustaa sesongin asusteilla. Mulla on AINA joku musta trikoinen tunika/maksimekko/maksihae&toppi tai muu vastaava. Ihan näppärää, koska koruja/huiveja/laukkuja saa yleensä aika edullisesti.

Mulla on tapana ostella kivoja vaatteita ja sitten ne jää käyttämättä, koska ne on jotenkin epämukavia. Tilanne ei tosin ole aina ollut tämä, koska ennen ei tarvinnut nostella lasta, istua hiekkalaatikolla, pyyhkiä tahroja jatkuvasti, jne. Ja olinhan minä vähän pienempi, niin ne vaatteet istuikin paremmin. Ja sillon oli ihan sama vaikka vaate olisi ollut epämukava (en tosin tainnut sillon edes tietää mikä "epämukava" on), koska pystyi vain töröttää paikallaan jos siltä tuntui!

Tällä kertaa päätin kuitenkin jättää ne kivat vaatteet kauppaan ja ostaa jotain ihan perus juttuja. Siihen lisäksi ostin muutaman korun ja laukun piristämään kokonaisuutta. Näihin vaatteisiin on sitten helppo saada uutta ilmettä kun vaihtaa kenkiä, takkia, koruja tai huivia.



harem pants


Aika kivasti käy mustan mekon kanssa!

No okei, ehkä nää oli vähän villimmät! Mut mulle leopardi on aika perus! :)
Mitäs ootte mieltä? Meninkö ihan metsään ostosteni kanssa? Ajattelin noiden housujen kanssa ihan vaan mustaa toppia ja mustia ballerinoja! :) Ja tuo yksi musta vaatekappale on trikoinen mekko. Piti ottaa kuvat puhelimella, kun järkkärin putki vaatisi erinomaista valaistusta eikä sitä nyt sattunut olemaan. Ja salamallahan en kuvaa! :D

Peace & Love, Silly K.



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Pöö!

Moikka!

Tulin vain kertomaan, että elossa ollaan! :) Tultiin mökille minun isän luokse, täällä unohtuu huolet ja murheet! Kunpa kaikilla olisi vastaavanlainen hyvän olon paikka!

Tää on kyllä vaan ihan paras paikka!


Palataan asiaan ensi viikolla! Huippua loppuviikkoa teille kaikille

Peace & Love, Silly K.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vuoden suurin juhla!

Moikka!

Lauantaina me juhlittiin meidän rakasta poikaa! Tulevalla viikolla hänellä on nimittäin ensimmäinen syntymäpäivä! Uskomatonta, miten aika rientää minun pieni vauva!

Ilma oli mahtava, joten päätimme siirtää juhlat pihalle!


 





  
 
 

Meillä oli aivan täydellinen päivä ystävien ja perheen kesken ja juhlimmekin pihalla iltaan asti! :) Meillä loppui kamerasta akku, enkä saanut kuvia enää juhlien aikana, mutta toivottavasti joku ihana laittaisi minulle niitä jakoon!

Kiitos vielä kaikille vieraille

Peace & Love, Silly K.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Itsetunnosta

Moikka!

Oletteko te törmänneet fatkiniin? Minä en ollut ennen tätä päivää!

Muotibloggaaja Gabi Gregg lanseerasi hiljattain termin fatkini, joka tarkoittaa runsaammalle naiselle tarkoitettua uima-asua. Tuotteiden myynti aloitettiin Swimsuits For All -nimisessä verkkokaupassa 15. toukokuuta. Mallisto myytiin yllättäen jo tunneissa loppuun.

Uhkeauumaiset naiset voivat nyt näyttäytyä rannalla myös upeissa uima-asuissa. Oman fatkini-mallistonsa isoille tytöille luonut Gabi Gregg on tahtonut antaa langanlaihoille malleille vastapainoa luodessaan värikkään Gabi Fresh -uimapukusettinsä. Malliston koot liukuvat aina naisten 38 koosta 54 kokoon saakka.

Nyt reilumman kokoiset rouvat ovat joutuneet tyytymään pitkiin tilausaikoihin, sillä fatkinit myytiin tunneissa loppuun. Seuraavan erän saamiseen menee jälleenmyyjän mukaan kolme kuukautta. Gabi Gregg saavutti viime vuonna paljon huomiota internetissä julkaistuaan bikinikuvia itsestään sekä muista pluskokoisista naisista. Hän tahtoo nostaa muodokkaiden naisten itsetuntoa esimerkillään.

(Stara.fi )







Kuvat: Gabi Gregg

Siis nää naiset on UPEITA!!! Mä niin ihailen naisia, ketkä ovat ylpeitä vartalostaan oli se sitten minkä kokoinen tahansa! Aivan mahtavaa! Ehkä mullakin on joku päivä samanlainen itsetunto ja uskallan porskuttaa menemään makkaroineni kaikkineen! Ihan vielä en ole sinut tämän "uuden" raskauden ja lapsen tuoman kroppani kanssa.

Ja mä olen miettinyt tätä. Mä olen kyllä ollut paljon pienempikin. Silti olen ollut mielestäni niin iso, etten ole halunnut mennä yleisille rannoille ottamaan aurinkoa. Enkä ole halunnut pitää minihameita enkä shortseja. En ole halunnut, että minusta otetaan kuvia joissa näkyy mitään hartioista alaspäin. Vaikka mä oon ollut ihan pikkuinen.

Ja sitten mä oon miettinyt sitä, että miksi ketään edes kiinnostaa? Luin vähän aikaan sitten tämän kirjoituksen. Siinä puhutaan tästä uudesta fitness-trendistä ja ihan muista jutuista, mutta siinä oli jotain, mikä sai minut miettimään itseäni. Siinä luki:  

"Kannattaa myös muistaa, että ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta juuri sinun six packisi, etuolkapääsi, ylä- tai alapakarasi symmetrinen muoto, koska sen ympärillä on “ehkä” jotain muutakin, esimerkiksi maailma."

Niinpä. Voisin kai ajatella, että ihan oikeasti, ketään ei kiinnosta juuri minun makkarani ja raskausarpeni. Ketään ei todellakaan kiinnosta juuri minun riipputissit eikä selluliittikintut. Miksi se edes ketään kiinnostaisi? Ajattelisiko joku tosiaan, että "onpas tuokin niin pullea, että ei sen kyllä pitäisi kauniita vaatteita käyttää"? Tai "kylläpäs tuolla pullukalla kiristää paita tuosta mahan kohdalta"! Ihan totta, en usko! Mä ainakin itse katson ihaillen "pyöreämpiä" naisia, ketkä uskaltavat olla juuri sitä mitä ovat. Ja tietenkin ihailen myös laihempia naisia, ketkä ovat ylpeitä kapeista vartaloistaan! Miksi en siis osaa ihailla itseäni? Onhan tämä kuitenkin minun ikioma vartalo.

Pahinta on se, että miettiessäni aikaa taaksepäin, kun olen painanut -25kg, olen ajatellut itsestäni täsmälleen samalla tavalla kun nyt. Silloinkin etsin itsestäni aina ne kohdat joista en pitänyt ja kuvittelin kaikkien tuijottavan tietenkin juuri sitä kohtaa. Esimerkiksi polviani. Hah! En ole kyllä koskaan ikinä kuullut kenenkään kommentoivan millään tapaan toisen ihmisen polvia! En hyvässä, enkä pahassa. Silti olen kovasti ollut sitä mieltä, että minun polvet on niin rumat, että on parempi peittää ne, ettei ihmisille tule huono olo.

Mä en oikeastaan ole edes yrittänyt laihduttaa synnytyksen jälkeen. Tai joo, olen. Mutta en ihan tosissani. Yritän ennemminkin syödä terveellisesti, liikkua joka päivä niin että tulee hiki ja OPPIA RAKASTAMAAN ITSEÄNI JUURI SELLAISENA KUN OLEN. Minulle se olisi paljon tärkeämpää, kun se että laihtuisin. Tiedänhän jo, ettei se muuta minun itsetuntoa yhtään sen paremmaksi.

Kyllä nyt kaikki naiset, olkaa ylpeitä itsestänne! Minä en ole koskaan rumaa naista nähnytkään, kyllä nainen on kaunis eläin! Taidanpa kaivaa bikinit kaapista ja mennä tohon pihalle pötköttämään. Alku se on sekin!

Peace & Love, Silly K.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Murheistenranta

Moikka!

Eilen vietettiin koko päivä sisällä, nukuttiin pojan kanssa piiiiitkät päikkärit ja möllötettiin vaan. Molemmilla tuntui olevan veto ihan pois, epäilin jo pojan olevan kipeä. Onneksi taisi olla vaan univelkaa, koska tänään on ollut jo ihan "normaali" päivä. Sen kunniaksi päätimme lähteä koko porukka rannalle.

Ajateltiin mennä ihan tuohon lähelle, Murheistenrantaan. Mun mielestä se on kamalan traaginen nimi rannalle. Pienenä mietin aina, että mistä se nimi tulee. Vilkas mielikuvitus keksi ties mitä kamalia tarinoita. Ilmeisesti se liittyy kuitenkin johonkin vuonna miekka ja kivi käytyyn sotaan. Jos jollain on tarkempaa tietoa, saa ehdottomasti kertoa! :)

Isi näyttää!

 


Siis näin?

 



Oma pikkuinen potero!

Välipalalla


Kotiin mars!

Oli mukava päivä, vaikka itse olen edelleenkin todella väsynyt. Viime yönä en saanut nukuttua, kamalasti ajatuksia pyöri vaan päässä. Aamulla sain onneksi nukkua pitkään. Janne oli sillä aikaa siivonnut, tehnyt minulle aamupalan valmiiksi ja käynyt keräämässä kukkiakin! Välillä mietin, että ansaitsenko todella noin ihanan miehen? ♥

Peace & Love, Silly K.

Ps. Nimestään huolimatta Murheistenranta sai kyllä tämän tytön pikkuriikkisen iloisemmaksi! :)

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Sellanen viikko!

Moikka!

Tiedättekö, kun joskus on päiviä, kun tekisi mieli jäädä vaan sänkyyn makamaan. Noh, mulla on ollut sellainen viikko. Ollaan kyllä touhuttu paljon kaikkea (käyty Kotkassa, pidetty leikkitreffejä, käyty pyöräilemässä...), mutta jotenkin tuntuu, että on vaan möllöttänyt. Ihan kun ei ajatus olisi ollut mukana ollenkaan, olisi vaan tehnyt ja touhunnut pää tyhjänä.

Sellaisina päivinä/viikkoina tuntuu, että poikakin kiukuttelee tavallista enemmän. Ihan kun hän nukkuisi huonommin. Ja ihan kun ruokailukin olisi aina kamalaa tappelua. Voi olla että näin on, mutta voi myös olla, että minä vain kestän sillon vähän vähemmän. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista.


Janne oli tällä viikolla vaan kolme päivää töissä. Ihan huippua! Kun omat hermot ei enää kestä, voi toinen olla hetken pojan kanssa. Ja Jannen hermot on rautaa, ne nimittiäin kestää! Tämä mamma saa siis välillä olla vaan, vetää peiton korviin ja nukkua.

On myös ihan huippua, että on vertaistukea! Ja minä olen niinkin onnekas, että ihan naapurissa asuu toinen äiti, kuka ymmärtää kun aina ei vaan jaksa. Vaikka ollaan aika erilaisia, niin ollaan kuitenkin todella samanlaisia. Kumpikaan ei ihmettele, kun joskus on vähän väsynyt. Mietittiin naapurin kanssa tuossa taannoin, että tekisi välillä mieli mennä metsään ja huutaa. Olisiko olemassa huutojoogaa?

Vaikka välillä väsyttää, niin se on ihan ok. Ei aina tarvitse jaksaa! Kunhan muistaa levätä, kun kroppa ja mieli sanoo niin! Mutta kokemuksesta voin sanoa, että jos väsymys vaan jatkuu ja jatkuu, niin sitten on hyvä pyytää apua! Yksin ei tarvitse myöskään jaksaa,


Kuvat viikon varrelta, on meillä ollut hauskaakin :)

Peace & Love, Silly K.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Matkalla lapsen kanssa!

Moikka!

Lapsen kanssa reissaaminen on ihan vähän erilaista, kun ihan vaan aikuisten kesken. Joku saattaa toki olla erimieltä, mutta aika vahvasti oon itse tätä mieltä.

Me ruvettii miettimään pakkailuja jo monta viikkoa ennen matkaa. Oli hirmuisesti hankintoja, joita täytyi tehdä reissua ajatellen. Piti ottaa selvää siitä ja tuosta, kysellä ja tiedustella.

Ennen reissua hoidettiin pojalle MPR-rokote (ja samalla minulle hepatiitti a ja b) ja aloitettiin maitohappobakteerit. Ainahan me niitä annetaan d-tippojen kanssa, mut nyt oikein keskityttiin siihen.

Luin netistä ehkä satamiljoonaa listaa, että mitä kannattaa ottaa mukaan kun reissaan vauvan/taaperon kanssa. Ajattelin nyt vähän listata asioita, jotka ME koimme reissussa erittäin tärkeiksi ja joita ilman emme olisi pärjänneet!


Matkarattaat:

Ihan ehdottomat. Ilman niitä emme olisi ikinä pärjänneet tuolla. Meillä oli myös kantoreppu, mutta käytimme sitä vain muutaman kerran. Rattaissa poika nukkui päikkärit ja söi kun kävimme ravintolassa. Niissä pystyi pitämään pojan "valjaissa" kun istuskelimme altaalla tai rannalla. Suosittelen myös lukemaan kokemuksia ennen rattaiden hankintaa ja testaamaan niitä ihan kunnolla ennen reissua. Meidän rattaat osoittautui vähän hasardeiksi. Niistä lisää myöhemmin.

Korvikemaito ja soseet:

Löysimme Pargasta vain yhtä ja samaa sosetta kaupasta. Se oli jotain liharuokaa, eikä hedelmäsoseita löytynyt mistään. Onneksi meidän poika on pystyy syömään hedelmiä pieninä paloina ja ruokakin menee meidän lautaselta, kunhan ei ole kovin suolaista. Olimme onneksi kuitenkin ottanut mukaan joka päivällä hedelmäsoseen ja lämpimän ruuan, joten kaikilla aterioilla ei tarvinnut vanhempien lautaselta syödä. Sama homma korvikkeen kanssa. Apteekissa oli kuulemma jauhetta ja yhdessä kaupassa oli nestemäistä. Ostimme sitä ihan kokeilumielessä ja se oli jotenkin tosi omituisen väristä, eikä poikakaan suostunut sitä juomaan. Onneksi oli omat jauheet mukana! :)

Leluja:

Meillä oli mukana muutama oma lelu, tuttu ja turvallinen. Sen lisäksi ostimme Pargasta yhden helistimen, joka jaksoin viihdyttää (pillien lisäksi) aika pitkään. Omat tutut lelun poika kavoi kuitenkin kun uniaika alkoi lähestyä. Myös lentokoneessa oli hyvä kun oli vähän viihdykettä.

Lääkkeitä:

Meillä oli mukana pojalle särkylääkettä, erilaisia rasvoja, laastareita, kyypakkaus ja desinfiointiainetta. Emme kyllä onneksi tarvinneet näistä mitään, mutta toihan se vähän mielenrauhaa. Ja siellä oli ihan kreisejä itikoita, jotkut kuulemma olivat käyttäneet kyypakkauksen. Ja näin jälkikäteen luin, että kyypakkaus auttaa myös aurinkoihottumaan, jonka peitossa meikäläisen selkä, rinta ja käsivarret olivat. Noh, tiedänpähän ensikerralla! :) Ja hei, muistakaa ehdottomasti vauvoille oma aurinkorasva! Apteekista ihan kunnon kamaa! Ja tietty pojalle omat pesuaineet.
 





Unilelut, rievut yms.

Tää ei kai kaipaa sen ihmeempiä perusteluja.

Tutteja, tuttipidikkeitä ja tuttipulloja:

Meillä oli mukana viisi tuttipulloa, varmaan kymmenen tuttia ja neljä tuttipidikettä. Niistä tuli takaisin viisi tuttipulloa, kaksi tuttia ja yksi tuttipidike. Tuttipulloja oli hyvä olla monta, koska en vaan jaksanut tiskata ja keittää IHAN KOKO AJAN! Suosittelen myös pullopusseja, helpottaa huomattavasti. Itse unohdimme ne keittiön pöydälle.

Paljon vaatteita, uikkareita ja hattuja:

Vaatteet oli millon märät, millon ruuassa tai millon siinä kuuluisassa itsessään! :D Meillä olikin mukana vaatteita n. 2-3 asua/päivä, joka oli kyllä ihan just ja just tarpeeksi. Kaikki tuli likaisena kotiin! Uikkareita oli kolmet ja hyvä niin, koska uitiin monta kertaa päivässä. Märät uikkarit on inhat pukea jalkaan :/ Hattuja oli kolme, yksi jäi sille tielle! :D Poika viskasi kadulle ja sinnehän se jäi!

Vaippoja:

Meillä oli paketillinen uimavaippoja (6kpl) ja paketillinen normivaippoja. Uimavaippoja olisi pitänyt olla toinenkin paktetillinen. Niitä ei myyty missään. Normivaippoja löysimme kahdesta kaupasta, mutta vaan kokoa 1. Mutta se meidän roudaama paketti riitti koko viikoksi, uimavaipat ei. Piti vaan toivoa et ei tule altaaseen se itse kuuluisuus! :D Ei tullut!

Heijastimia:

Me käveltiin joka päivä keskustaan ja takaisin hotellille ja oli todella hyvä että olimme ottaneet mukaan heijastimia. Tie oli kapea ja mutkainen ja PIMEÄ! Katuvalot oli kyllä, mutta ne paloi miten paloi. Lisäksi laitoimme puhelimeni strobo-valon vilkkumaan, että autoilija huomaa! :) Ei se mikään supervaarallinen tie ollut, emme me muuten olisi kävelleet. Mutta heijastimista oli varmasti hyötyä!

Hyönteisverkko rattaisiin:

Ostin edellisenä päivänä hyönteisverkon rattaisiin, koska se sattui pistämään kaupassa silmään. Hyvä että pisti, koska kuten jo aikaisemmin mainitsin, oli tuolla ihan hulluja hyttysiä!


Nämä oli ne tärkeimmät, eikä meillä ihan kamalasti muuta tainnut olla sellaista "ylimääräistä". Omat lusikat vietiin pojalle, mutta eipä niitä oikestaan tarvittu. Kantoreppuakin ilman oltais pärjätty, mutta kiva että se oli kuitenkin mukana.  Meillä oli myös pieni pullo Fairya, mutta hotellihuoneessa olikin tiskiainetta.


Muutama sellainen juttu tulee kuitenkin mieleen, joita meillä ei ollut mukana ja olisi varmaan ihan näppärä olla!

Matkasyöttötuoli:

Hyvin harvassa ravintolassa oli syöttötuoli. Meille tämä ei ollut mikään ongelma, koska poika pysyy jo "aikuisen penkillä" kun vähän pitää kiinni ja yleensä hän istui rattaissa myös ravintolassa. Mutta jos ei rattaissa viihdy kun ne on paikallaan, kannattaa ehdottomasti hommata matkasyöttötuoli.

Hattu, jossa on narut:

Ihan vaan siksi, ettei se niin helposti lentäisi päästä pois! :)

Mummo, vaari, pappa, eno, kuka tahansa ylimääräinen aikuinen:

Mitä enemmän, sen parempi! :D Vaikka oli ihan huippua olla reissussa oman perheen kesken, olisi silti ollut joku ilta ihanaa lähteä ihan vaan kahdestaan syömään. Tai pötkötellä altaalla edes tunti niin, että joku muu olisi vahtinut poikaa. Tai käydä uimassa ilman, että toinen jotui joko pidellä rimpuilevaa lasta kuka olisi myös halunnut altaaseen, tuhannenen kerran sen päivän aikana. Tai voisi käydä vaikka päiväretkelle veneellä jossakin, ihan vaan kahdestaan! :)


Kaikista näistä hurjista järjestelyistä ja varotoimista (ja muutamista puutteista) huolimatta, meillä oli ihana matka. Poika oli onnellinen ja nautti selvästi matkasta ja sehän se oli meille se paras ilo. Mutta kyllä se lapsen kanssa reissaaminen on rankkaakin. Kaikki pitää suunnitella ja miettiä valmiiksi. Missä vaihtaa vaipat? Missä voi lämmittää ruuan? Missä nukutaan päikkärit? Altaalle ei voinut mennä ottamaan aurinkoa, vaan koko ajan toinen viihdytti ja vahti poikaa. Ja koska meidän tapaus on sen verran vilkas, niin tarvittiin siihen yleensä meidät molemmat. Kun poika nukkui, piti hakeutua varjoon. Yritettiin kyllä yhtenä päivänä loikoilla vuoroissa, mutta eipä sitä kauan jaksanut itsekseen siellä altaalla makoilla. Janne taisi jaksaa 17min ja minä 23min! :D hahah! Ei siis mikään rentouttava rantaloma takana! Silti lähtisimme kyllä ehdottomasti uudestaan!

Reissussa lapsi saattaa kiukutella enemmän kuin kotona, ruoka ei maistu ja vesi ei maistu, rytmit heittää härän pyllyä, saattaa olla kitinää, öhinää ja itkua, mutta vastapainona lapsi saattaa myös nauraa enenmmän kuin kotona, riemuita pienistäkin asioista ihan täysillä ja ennen kaikkea nähdä muutakin kun vain ne omat samat ympyrät. Meillä ainakin alkoi loppuviikosta olla vähän matkaväsymystä (meillä kaikilla), mutta ma-to poika ei itkenyt kun yhden ainoan kerran, nauraa räkätti vaan kaikelle uudelle ja ihmeelliselle! :)


Mutta nyt mä oon jotenkin ihan tosi väsynyt ja tuntuu etten osaa edes lukea enää! Oiskohan tän voinut jäsennellä jotenkin eritavalla? :D Tai suunnitella vähän, että mitä kirjoittaa?  Toivottavasti tästä oli jollekin jotakin hyötyä ja jos tulee mieleen jotain, niin kysykää ihmeessä! :) Kerron vielä tarkemmin niistä meidän rattaista ja siitä mitä kaikkea me reissussa oikein teimme! Ja hei, kiitti jos jaksoit lukea tän loppuun! :D

Peace & Love, Silly K.

Ps. Robotti-tunnistus on taas pois päältä! :)