Meillä arki seuraa aika pitkälle samaa kaavaa. Herätään, leikitään, syödään, nukutaan, herätään, leikitään, syödään, nukutaan...
Kuten jo aikaisemminkin mainitsin, niin tuo meidän pikkuinen on aika huono nukkumaan päikkäreitä. Ehkä siis tuossa pitäisi lukea, että herätään, leikitään, syödään, itkeskellään, yritetään nukahtaa, torkahdetaan, herätään... Meillä kävi neuvolasta perheneuvoja antamassa vinkkejä tuohon nukahtamiseen, mutta eipä niistä ole kamalasti hyötyä ollut.
Nyt me ei malteta liikkua minnekään, koska se nukahtaminen on niin hankalaa. Helpompi vaan olla kotona. Niinpä. Jo toinen asia mitä vannoin etten ainakaan tekisi kun saan lapsia. Jäädä kotiin nyhräämään. Mutta nyt se vain on niin. Poika on helpompi saada kotona nukkumaan, minun on helpompi olla kun voin ihan rauhassa nukuttaa poikaa, ilman että tuskanhiki kirpoaa otsalle kun poika huutaa pää punaisena ja ihmiset katsovan paheksuvasti. On paljon helpompaa, kun voin kotona itsekin levähtää hetken kun poika nukkuu sen pienen tovin.
Joka päivä käydään kuitenkin kävelemässä vaunujen kanssa, välillä käydään naapurissa. Välillä tehdään jotain pieniä juttuja. Kai sitä pitäisi vaan mennä, niin ehkä se poikakin tottuisi taas. Ehkä tämä on vaan joku vaihe. Kun haetaan vielä vähän sitä rytmiä.
Silloin kun ollaan kotona, poika on iloinen ja nauravainen. Hän jaksaa touhuta lelujensa kanssa ja kuunnella minun höpinöitä. Päivisin me leikitään ja luetaan ja lauletaan. Niistä poika tykkää! On ihanaa kun toinen jaksaa kerta toisensa jälkeen naurahtaa eräälle meidän valaisimelle. Ja kun toinen jaksaa innostua ihan yhtä kovin joka kerta kun laulan Minttu sekä Ville. Kotona poika on enimmäkseen hyväntuulinen. Mutta sitten kun alkaa väsyttää, niin tulee kiukku. Välillä saattaa kestää jopa 30min huutoa, ennen kun hän nukahtaa. Onneksi pienikin lepo piristää ja unien jälkeen hän on taas hyvällä tuulella.
Minusta on kuitenkin tosi väsyttävää kuunnella lapsen itkua edes 10min. Välillä alkaa itseäkin itkettämään, kun lapsi ei meinaa rauhottua edes syliin. Joskus sitä vaan kantelee huutavaa lasta ympäri taloa kyyneleet silmissä, eikä siinä lasta halatessa ja rauhotellessa enää tiedä kumpi lohduttaa kumpaa. Sillon ei edes tiedä, että mitä itkee. Kai sitä on vaan niin väsynyt. Molemmat.
Silti, vaikka päivät on itkuisia ja väsyneitä, vaikka itse saatan kulkea tukka takussa, naama valkoisena ja sama Betty Boop-yökkäri päällä koko päivän, niin silti en vaihtaisi päivääkään pois! Ne hymyt ja naurut korvaa ihan kaiken muun ♥
Ps. Onneksi meillä itketään vaan sillon, kun ollaan käymässä päikkäreille. Yöunille poika menee oikein mallikkaasti. Hereillä ollessa ei ole kitinää eikä itkeskelyä, vasta sitten kun väsyttää. Ja sitäpaitsi, on kotonakin ihan kiva olla! :) Ja sillon kun on väsynyt, on mukavinta tehdä sitä mikä on kaikille helpointa. Ihan vaan olla!
Onko siellä muita lapsiperheitä? Mitä te puuhailette? :)
Peace & Love, Silly K.
Ei pääse äidit helpolla.. Minulla on 3kk tytär ja pakko kommentoida sinulle, koska tuo itku on itselle liiankin tuttua.
VastaaPoistaMeillä meni ensimmäinen kuukausi tytön huutaessa vuorokauden ympäri. Oli kauhea tunne kun mitenkään päin ei ollut hyvä olla. Kävelin vauva sylissä meidän asunnon parketit melkein puhki :D
No meillä syyllinen löytyi allergiasta joka todettiin 6 viikkoisena. Onneksi sen jälkeen helpotti, mutta kuukauden kun itket kaikki yöt vauvan kanssa, pisti miettimään mihin sitä on ryhtynyt.
Nukkuisiko teidän vauva pihalla? Meillä ollaan kärttysiä koko päivä jos ei pääse aamupäiväpäikkäreitä nukkumaan pihalle.
Kauheesti tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Oijoi!
PoistaOnneksi on helpottanut ja löytyi syy itkuun! Varmasti on ollut kyllä todella rankkaa :/ meillä tämä itkuisuus on alkanut vasta nyt, ekat 3kk nukahti ihan ilman mitään kiukkuja!
Meillä nukutaan myös pihalla ainakin yhdet unet, kyllä se raitis ilma tekee vauvoillekin hyvää! :) varsinkin kun nyt on ihanan raikasta ja viileää pihalla! Voisipa sitä itsekin käpertyä lämpimään makuupussiin pihalle pikku päikkäreille!
tuttu tunne...aikasemmin joskus kuvittelin että sitten kun oon äitiyslomalla pyörin vaan kaikki päivät jossain kaupungilla. ei se ihan niin mennytkään. T:lla oli just about 1kk sitten hirvee päiväkiukkukausi. Vaunujen alaosassa meillä on kulkenut jo pitkään aina mukana rintareppu vaunuraivareiden varalta, mutta pahimman päiväkiukkukauden aikana edes se ei kelvannut. Kyllä siinä sai aika naama irvessä käydä harrastuksissa tai ylipäätänsä missään kun kaveri vaan huus heti ku laskin sylistä ja välillä vaikka en ois laskenutkaan. Onneks se on mennyt nyt aika lailla ohi ja T vetelee jo toista tuntia (!!!) parvekkeella päiväunia. Nukutin sen tosin ulkona lenkillä, mutta kivasti hää tuntuu nyt jatkavan uniaan tuolla. Kyllä se teilläkin helpottaa, usko pois. Toivotaan ainakin niin!
VastaaPoistameillä taas yöunet on nykyään se ongelma...unikouluun se on kai ryhdyttävä jossain vaiheessa.
Onneksi T on rauhottunut! Mut ihanaa et kävitte kuitenkin harrastuksissa! :) Ite oon niin nihkee lähtemään jos on yhtään merkkejä huonosta päivästä! Paitsi vauvauinnissa käydään aina, mutta se on helpompaa ku Jannekin on mukana!
PoistaOhi se menee ja sitten tulee joku uusi _vaihe_ ja kaikki menee taas päin prsettä! Että näin hauskaa tämä vauvaperhearki on :D
VastaaPoistaOnneksi aika kuluu koko ajan ja väistämättä lapsi kasvaa. Se usein kuultu neuvo; "nauti nyt kun lapsi on pieni" Blaa-blaa, ei paljon lohduta tuossa tilanteessa. Kyllähän sitä yrittää ja syyllistyy kun ei kokoajan ole sydämenkuvat silmissä laulamassa lapselle.. Mutta kun se aika kuluu, niin helpottaa! Ehkä jo huomenna tai viikon päästä, mutta kyllä se helpottaa.
Tsemppiä ja jaksamista. Kannattaa yrittää väillä silti käydä poitsun kanssa jossain, sitten huomaa että vaikka se ei olisi mennyt niin hyvin kuin olisi voinut, niin selvisitte silti! Minä kävin vauvan kanssa aikoinaan paljon kavereilla kylässä. Vaikka kaverit eivät juurikaan auttaneet vauvan kanssa tms. mutta itse jakois hoitaa itkuista vauvaa paremmin kun oli muita aikuisia ympärillä + meilläkin tutut päiväunivaikeudet olivat historiaa autossa. Siellä nukutti hyvin aina :)
Kyllä me yritetään pari kertaa viikossa ainakin lähteä jonnekin! Yleensä se on kyllä viikonloppuisin kun on mieskin mukana. Kahdestaan on vaan niin paljon helpompaa :)
PoistaMeillä ei poika nuku edes autossa :D Siellä se vasta huutoa onkin! Mutta siellä taidetaan huutaa vaan sitä "yksinäisyyttä" kun ei olekaan kenenkään naama siinä edessä naurattamassa! :D Voi voi, ei tää aina mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta ihanaa silti!
Kiitos ihanista kommenteista <3
VastaaPoistaKäydään yleensä joka päivä käppäilemässä joku pikkuinen lenkki, sen minkä selkä periksi antaa! Poika nukkuu aamupäiväunet yleensä vaunuissa, oltiin sitten kävelyllä tai ei! Monesti nukutan hänet tuossa pihalla käppäillen. Valitettavasti unet ei ole yhtään se pidempiä vaunuissa kun sisälläkään.
Onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta meillä on mukavaa ja jaksetaan touhuta :) Joskus pitää vaan avautua niistä huonoista hetkistä :) Nytkin tuo poika tuossa iloisena köllöttelee leikkimatolla ja höpöttelee leluilleen! Nukkuipa aamulla jopa tunnin päikkärit ;)
Avautuminen tekee hyvää ja usein sen jälkeen ne ongelmat häviääkin. Vertaistuki paras tuki, ei lapsettomat tai isojen lapsien vanhemmat enää ymmärrä mitään :D Ei siis ollut tarkoitus antaa tyhmiä vinkkejä vaan kertoa omasta kokemuksesta :)
VastaaPoistaVaikutat aikaansaavalta ja pirtsakalta äidiltä, jatka siis vaan samaa mallia. Kyllä se poitsu joskus oppii nukkumaan, viimeistään murosiässä kellon ympäri :D
Hehee, kaikki vinkit otetaan vastaan :D Ja oon yrittäny tuudittautua juurikin tuolla ajatuksella murrosiästä! Sitten sitä miettii, että kunpa tuo lapsi ei aina nukkuisi! Mun mielestä on ihanaa saada tsemppausta täällä, siitä saa kummasti lisää energiaa :)
PoistaJa usko tai älä, käytiin tänään jopa kaupungilla ja ajateltiin lähteä huomenna uudelleen! :)
Meillä päivät menee jokseenkin hyvin. Herätään yöunilta, syödään, leikitään (lue: vauva makaa lattialla, kun äiti kattoo televisiosta eilisia nauhotuksia) ja nukutaan. Päiväunia on 2-3 ja ne voi kestää tunnista jopa kolmeen tuntiin! Yöunet on sitten meillä se tuskaisin vaihe. Illalla tyttö on niin väsynyt, mutta ei suostu nukkumaan. Kitisee vaan puoliunisena. Eilen oli ehkä lapsen pienen elämän ajan paras päivä ja ilta. Aamulla herättiin kuudelta ja lähettiin viemää iskää töihin. Autossa jo ekat tirsat. Sitten kun isi lähti matkaan niin me tytöt suunnattiin nokat kauppoihin. Kierreltiin reipas tunti ja jatkettiin sitten kotiin. Autossa taas pienet tirsat. Kotona tyttö oli yhtä naurua vielä koko päivän. Kahet päikkärit vielä reissun jälkeen, toiset kesti 2 tuntia ja toiset tunnin. Eli kuudelta loppu päiväunet. Kaheksan aikaan iltapuurot ja yritettiin nukkumista ensimmäisen kerran. Tyttö nukahtikin omaan sänkyyn ja nukkui puoli tuntia, sitten taas kitinää. Hyssyttelin aikani ja luovutin. Olohuoneessa kikateltiin sitten toisille jonkin aikaa, ei mitään nukahtamisen merkkejä. Puoli kymmeneltä sitten päätin, että nyt vaan mennään nukkumaan. Laitoin tytön omaan sänkyyn, jossa se ei nukahda juuri koskaan. Kappas! Kaksi (2) minuuttia ja lapsi unessa! Voi tätä riemua! Nukkui yhteen, heräsin naureskellen. Nostin viereen nukkumaan ja unta riitti kahdeksaan! Mää en muistakaan millon olisin nukkunu näin hyvin yötä! Eikä aamulla väsyttäny yhtään. Tyyntä myrskyn edellä vai mitä, aika näyttää ;) Tällä hetkellä tyttö ensimmäisillä päikkäreillä. Unta takana jo kaks tuntia! JES! Tulipa pitkä tarina.
VastaaPoistaVoi Tytti, multa on mennyt nämä kommentit jostain syystä ihan ohi! Mutta olisi kiva kuulla, että oliko tyyntä ennen myrskyä, vai onko hyvät unet jatkunut vielä? Meillä alkaa jo helpottaa! :) Poika ei nuku pitkiä päikkäreitä, mutta ei myöskään itke unille käydessä!
PoistaItse oon huomannu, että edes yksi "hyvä" päivä auttaa jaksamaan monta huonoa! :)
Niin, jaksamisia sulle! Et oo näitten ongelmien kans yksin. Katkerana kuuntelen äitejä, joitten lapset vaan nukkuu ja syö. Ja vielä katkerampana niitä, joilla on miehet kotona auttamassa! Oma käy viikonloput vaan kotona ja sillonki on niin paljo muita hommia, että ei paljoa isäntää sisällä näy.
VastaaPoista